Marjamäen perhe asui Urjalan Hanhisuolla. Perheeseen kuului isä äiti ja viisi lasta. Heidän perheensä oli toimelias, tekivät paljon asioita itse. Keräsivät marjoja, hoitivat lehmiä, joita lapset paimenti, kotipossusta tekivät lihaa ja makkaraa itse, lampaista karstattiin villat ja perheen äiti kehräsi ne langoiksi, kananmunat myytiin, vanhat kanat olivat rapu syöttejä. Rahan tuloa ei voinut estää, kun perhe teki itse kaiken ja pisit sen myyntiin. Omatoiminen ja aloittelijas kun on niin siitä maksetaan hyvin. Tarmoa luultiin yksinkertaiseksi ihmiseksi, koska hän puhui koko ajan lakkaamatta. Hänen puheestaan ei saanut selvää, eikä häntä huolittu kouluun. Hänelle olikin tarkoitettu muita tehtäviä, kuin opiskelua. Niin kuin hän itse sanoi "syntynyt kauppiaaksi" oli aivan totta. Tarmo keräili naapurintaloista lehmän ja hevosen häntiä. Isän kanssa sitten jouhet vietiin harjatehtaaseen, ja maksuksi saatiin valmiita harjoja, joista oli paljon hyötyä. He laittoivat harjoihin hintalaput ja sen jälkeen pistivät naapureille myyntiin.
Isälläni oli jännittävä veli, Nestori-setä. Hänen ollessaan nuori vuonna 1918, Eräänä päivänä Nestori sai tarpeekseen iänikuisesta kotisuon kuokkimisesta. Hän häipyi, katosi kerta kaikkiaan. Loppui kiinnostus perheen myyntityöhön. Vuosien kuluttua Nestori palasi. Arvoitus ratkesi: Nestori oli värväytynyt uuteen Neuvostoliittoon ja joutunut siellä pakkotöihin. Lopulta hän onnistui omaksi onnekseen karkaamaan 30 muun suomalaisen kanssa, mutta paenneista vain kolme selvisi hengissä matkasta. Tarmon puhe alkoi kirkastua, kun Nestori palattuaan alkoi etsimään hänelle kunnon lääkärin, joka hoitaisi suussa olevat jänteet kuntoon. Poika pääsi lopulta kouluun. Tarmo sai paljon neuvoja isältään ja alkoi olla jo hänen apupoikansa. Isä oli saanut vuonna 1940 jo kaksi sydänveritulppaa.
Keväällä mentyään aina kuljettuaan pois koulusta vesikelkalla, Tarmo poimi kelkan täyteen oksia. Isänsä kokosi niistä luutia ja kun niitä oli koossa tarpeeksi, Tarmo-poika matkusti iltajunalla Tampereelle. Aamuvarhain siellä sitten Tarmo kiiruhti Tammelan torille luutakauppiaaksi. Heidän perheensä oli hyvin myyvä ja tulevaisuus näytti hyvältä. Työ vaati voimia ja raskaita työpäiviä, mutta se oli sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti